tsekatkaa uusi blogini...

Tässä uusi blogini jossa kerron enemmän opiskeluistani Ruukin maaseutuopistossa ;)

IKÄVÄ ♥

tästä linkistä videoon

Aina kun jotain häviää 

aina jotain jäljelle jää
Aina kun tuntee ikävää tietää,

että omisti jotain tärkeää. <3

miks kaikki kaunis aina katoaa..?

Moro. Mitähän sitä nyt kirjottais, kun ei hevosia mistä kirjottais? Mulla on kamala ikävä Nettaa ja Petteriä. Tuntuu kyllä siltä etten ikinä halua enää mitään hevosta ylläpitoon. Seuraavaksi sen pitää olla oma, mutta en tiiä haluaisinko edes omaa hevosta nyt. En oikeesti kestä sitä luopumista kun hevosesta tykkää kuin omastaan ja sitä pitää kuin omaansa, mutta se on kuitenkin jonkun muun ja sitten siitä joutuu jonain päivänä luopumaan.. Haluaisin vaan Petterin takas <3 Kuulin vähän että jotkut ihmiset ois nyt halunnu ottaa sen ylläpitoon. Tässäkin vaan täytyy myöntää että ei ole minun poni, en minä sitä voi päättää.. Ei vaikuta vaikka kuinka tykkäis siitä ja haluais sen. Olis vaan iso tuppo rahaa ja sitten vielä paikka jossa sitä pitäis. Mä olen viikot koululla ja jos Petteri olis siellä pitäis olla viikonloputkin! Enkä kyllä mielellään olis siellä jos ei ole pakko, illatkin on jotenkin niin pitkäveteisiä. Tosin siellä ei ole nyt vapaita tallipaikkoja. Sain nyt oman kannettavan mutta eihän se nettikään siellä asuntolassa meinaa pelittää. Ootan kyllä kovasti että saatais ne passihevoset niin olis iltaisin jotain tekemistä.

Miks ihmeessä joistakin hevosista tulee jotenkin merkittävämpiä kuin toisista? Ei Petteri ollut meillä kuin kolme kuukautta ja siinä ajassa tykästyin siihen niin kovasti ettei ikinä varmasti tule toista samanlaista vastaan. Totta kai mä pidin Netastakin ja on mulla sitäkin ikävä, mutta se alkaa nyt hellittää.. Ei sitä ihan noin vaan voi kuitata että se on vaan yks poni ja niitä tulee lisää. Kyllä niitä tulee ja niitä on mennyt, mutta ei kaikki ole käyny niin tärkeiksi. Inkkuakin mulla on vielä hirveä ikävä mutta oon jotenkin oppinu hyväksymään sen että en tuu sitä saamaan koskaan itelleni. Ei Inkunkaan kaltaista ponia varmasti ole toista olemassa. Eikä kovinkaan moni poni seuraa mun perässä joka paikkaan <3 Mulla on sellanen video jossa me ollaan "seuraa johtajaa". Täytyykin ladata se tänne.

Koulupäivät on ollu ihan mukavia, aika pitkiä vaan. Nyt ekassa jaksossa on kylläkin vaan hirveesti teoriaa ja lukuaineita, esim. äikkää, matikkaa ja kemiaa, jotka ei hirveästi jaksais kiinnostaa... Hevosen hoito ja eläinlääkintä sekä elinkaaritunnit on ollu kivoja. On paljon kivempi päntätä hevosen anatomiaa kun vaikka enkun sanoja, hehheh. Kerran viikossa on ratsastusta ja kerran raviajoa, muuten ei ole tallia ollenkaan paitsi talliviikoilla ja viikonloppuina. Ens viikonloppuna mulla on jo talliviikonloppu eli pitää jäädä tekee talleja kouluun, kuudelta alkaa... Mutta tästähän mää tykkään ja tätä oon oottanu. Ekalla ratsastustunnilla lensin jo päin estetolppaa kun heppa vähän säikähti traktoria.. Raviajo ihan oikeilla ravureilla oli kyllä tosi hauskaa kun oon ennen ajanut vaan poneilla ja yhden kerran suomenhevosella  ennen :) Vauhti on vähän eri luokkaa kuin Inkku-shettiksen kyydissä! Koulunkäynti on tosi mukavaa mutta illat tosiaan on ollu todella tylsiä...

kiitos netta ♥

Kiitos kaikesta Netta

opetit minulle paljon

paljon enemmän kuin yksikään muu hevonen

en koskaan tule unohtamaan yhteistä aikaamme

Kaikkea hyvää sinulle Netta! ♥

 
Vein Netan eilen illalla. Ehdin vielä ratsastaa sillä odotellessa tallin kentällä - viimeisen kerran.. Netta meni ihan kivasti. Kentällä oli pari estettä ja hyppäsin ensin laukassa ristikkoa molempiin suuntiin, sitten korotin n. 60-70 cm. Mentiin monta kertaa yli kunnes saatiin hyppy jossa pysyin itsekin täydellisesti mukana. En viitsinyt korottaa enempää koska tuo on jo ihan reilun kokoinen meille ja halusin että meille jää yhteinen onnistumisen muisto.

Netta pääsi omalle laitumelle. Se ei hirveästi ollut kiinnostunut muista hevosista. Tänään sitä tulee katsomaan Aino joka kävi Petterillä ratsastamassa muutaman kerran. Jos hyvin käy niin Netta muuttaa aika piankin. Toivotaan niin.

Tein tommosen videon Netasta. Siinä tuli niin kauheasti ongelmia että ihan ärsyttää (mm. musiikissa taas, se kappale loppuu ja sitten alkaa alusta, vaikkei ollut tarkoitus), mutta onpahaan mulla nyt tommonen muisto Netasta jota voi sitten myöhemminkin katsella ja muistella ♥ Ja kuviakin on satoja.. Monta kuvaa mulla on huoneenkin seinällä ja kehyksissä.

Seuratkaa edelleen blogia, tulossa on kuvia ja videoita ym. vaikka hevoset jo lähtivät.. Aloitin tekee Petteristä videota mutta aargh tää kone on kyllä niin hidas.. Tänään en ollut koulussa enää, tarkoituksena olis vähän jo pakkailla ja mm. purkaa hevosten aitaukset, huomenna sitten nokka kohti pohjoista... ♥

sano hyvästi ♥

kyllä on raukeeta porukkaa!

Petteri lähti eilen. Netta jäi seisomaan surkean näköisenä ja oli surullinen.. Kyllä se vaistosi että Petteri lähti ihan kokonaan pois. Mutta Petteri oli iloinen nähdessään tutut laumakaverit ja kaksi uutta tuttavuutta, tämänkesäiset pienet tammavarsat joille se saa olla lapsenvahtina :)

Illalla myöhään tein Netalle vielä pienen aitauksen jossa sillä oli vähän enemmän syötävää, hepat ehti viikonlopussa koluta tuon uuden tarhan niin maan tasalle. Siellä se kattelee ihmeissään ja hörhöttelee kun ohi kävelee. Samallailla kuin silloin kun se tuli. Kyllä laumaeläin on onneton yksinään.

Do you know

I still love

you are in my heart

forever ♥

I never forget  our common time ♥ you were my happiness, my treasure, day in day out ♥

Eilen vielä ehdittiin käydä ratsastaa pieni lenkki ilman satulaa, ennen kuin lähdettiin viemään Petteriä. Netan lähden viemään tänään ratsain uuteen paikkaan, josta se toivottavasti pääsee mahdollisimman pian uuteen ylläpitokotiin. Varusteita jää hirveä mykky sekä aitatarvikkeita, mutta eiköhän mulla vielä joskus ole hevosia.. <3

viimeisiä päiviä..

Jaaha. Mistähän sitä alottais. Viimeksi kirjoitin siis torstaina ja sen jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. No, nyt on sitten sellainen tilanne että tänä iltana hevoset lähtee meiltä. Ja mä lähden torstaina Ruukkiin. Petteri menee sen entiseen kotiin ja Netta sitten hoitoon yhdelle tallille siksi ajaksi kunnes sille löytyy ylläpitopaikka. Pikkuisen ollut hankalaa yrittää miettiä mihin veis Netan kun ei sen omistaja sitä voi ottaa ja kuka muutenkaan pystyis ottamaan hevosen ylläpitoon parin päivän varotusajalla?

Näin se nyt vaan menee. Tänään ehin varmaan vielä ratsastaa Netalla ja sitten sekin ilo on ohi. Kaikki kiva loppuu joskus. Varsinkin jos se ei ole omaa. Kannattaisiko kiintyä mihinkään, mikä ei ole omaa? Kannattaisiko edes ottaa hevosia, kun niistä täytyy kuitenkin joskus luopua! En nyt vielä ole edes ehtinyt paljon ajatella tai käsitellä asiaa, että tämä tosiaankin on nyt  lopussa. Se tulee kai sitten myöhemmin.. Oon vaan miettiny pääni puhki Netan kohtaloa. Kyllä mulla on nyt jo ikävä. Onneksi se Netan homma nyt järjestyy, mutta edelleenkin sen seuraava ylläpitopaikka on ihan auki. Joten ketä vaan kiinnostaa ottaa Netta ylläpitoon niin sen kuin tulette hakemaan saman tien sen täältä. Varusteet saa mukaan ja Netta on juuri kengitetty ja viime kuussa hampaatkin raspattiin. Hyvä terve hevonen ja mukava harrastuskaveri!

Heh, nyt mulla ainakin on kuvia! :) Kamerassa vaan on niin surkeat patterit että kestää ehkä sen 5min 24h latauksella. Eilen en ehtiny ratsastaa ollenkaan. Ja lauantaina Aino oli ratsastamassa Netalla, ja se kävi Lillan kans maastossa. Perjantaina hyppäsin Netalla ja mentiin nyt vähän isompaa yksittäistä, ehkä 90 cm? Korotin sitten metriinkin mutta pelotti ihan sairaasti ja sitten Netta kielsi monta kertaa, ajattelin että on ihan typerää yrittää hypätä mahdollisimman isoa kun pelottaakin. Mentiin sitten sellasta ehkä kasikymppistä ja Netta kävi kuumana... Omistuista että jos hyppään vasemmassa laukassa Netta laskeutuu ravilla, mutta oikeassa laukassa jatkaa laukkaa esteen jälkeen!! Lilla sai vähän surkeita videoita mutta laitan niitä joskus myöhemmin, siitä edellisestäkin hyppykerrasta on vähän videoita, voisin vaikka tehdä jonkun koosteen niistä...

Ja Petteri oli niin villinä perjantaina että melkein hermo meni! Tein hevosille uuden pienen laitumen soramontulle ja kun Petteri näki koko ajan Netan kun me ratsastettiin pihassa, niin se oli ihan hermoriekale. Ratsastin sillä ite aika kauan ja menihän se ihan hyvin, mutta yhden kerran se teki niin sikamaisen tempun että olen vieläkin katkera! Heitti minut TAHALLAAN ojaan selälleen ja vielä potki perään! Se on tehnyt sen ennenkin. Ja sitten lähtee pierupukkilaukkaa Netan luo. Juoksin sitten ponin perään ärräpäät soiden ja poni vaan meni syömään ruohoa ja katsoi mua niin sulonen enkeli-ilme silmissä että "enhän minä ole mitään pahaa koskaan tehnyt!" Ja lähti ihan kiltisti mukaan. Sitten kun Lilla ratsasti niin se mm. pukitti Lillan selästä ja lähti taas livohkaan, ja sitten se yritti koko ajan tehdä äkkiliikkeitä pihan risteyksessä että Lilla tippuis ja monta kertaa se lähti kuskaamaan Lillaa johonkin. Kyllä oli taas ponilla vintti pimeänä -päivä! Ärsyttävää koska on se oppinut jo vähän käyttäytymään ratsastaessa, mutta eihän siinä mene kuin sekunti kun taas on vanhat opit unohtuneet! Ja sitten aloitetaan alusta...

Sori, osa kuvista on vähän tärähtäneitä kun tosiaan mun kamera jotenkin lagaa eikä suostu tarkentaa liikkuvaan kohteeseen. Järkkäri olis kyllä aika maugas ja sellanen jolla vois ottaa videookin :) Katsotaan nyt kirjoitanko vielä tätä blogia. Oon kuitenkin jotenkin jäänyt tähän niin koukkuun että täytyy varmaan jatkaa kirjottamista edes jostain. Voisinhan vaikka laittaa tänne vielä kuvia ja muita muistoja hevosista.. On varmasti kiva lukea tätä blogia ja vanhempia tekstejä ja muistella sitten kaikkea mitä kivaa ehdittiin tehdä. Paljon olis ollut vielä edessä mutta näin vaan tuli pikainen stoppi tällekin hommalle.. Kisoihinkaan ei nyt päästä. Toivoisin kovasti että voitais ottaaa Petteri jossain vaiheessa meille takas, mutta se ei varmaan vielä onnistu muutamaan kuukauteen. Alan nyt kuitenkin keskittyä uuteen kouluun ja tämä taitaakin olla nyt viimeinen koulupäivä tässä koulussa. Täytyykin alkaa jo pakkailemaan. Ja kaikenlaista pitäis hankkiakin koulua varten, jotain kirjoja hevosen ruokinnasta ja sitten kunnon vedenpitävät työvaatteet..

Ai niin, unohdinpa kertoa että laitumella tapahtui perjantaina kummia! Kun menin sinne oli aita matalana monen kymmenen metrin matkalta, kaikki tolpat kaatunut ja langat maassa. Hevoset juoksenteli ihan hätäsinä ympäriinsä. Mulla ei ei ole kyllä mitään järkevää selitystä tälle, mut yks vois tietysti olla että Netta on sotkeutunu lankaan ja riehunu sitten ittensä siitä irti niin että on saanut tolppiakin kaadettua. Tai sitten joku hölmöläinen on siellä käynyt sabotoimassa. No nyt hevoset on pihassa valvovan silmän alla ;) Ja Petteri kyllä karkas siitä jo varmaan viis kertaa, laitoin nyt sähkön niin on pysynyt paremmin. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin karkaileva poni, varsinkaan kun ei edes tiedä mistä kohdasta se karkaa!

sateisia siirtymisiä

Heippodei! Oon kivasti fiiliksissä kun lähden ens viikon perjantaina jo Ruukkiin :) Netta tosin pitäis saada sitäennen jonnekin mut aika varmasti tässä yks ihminen on joka sen vois ottaa.. Tänään oli tosi sateinen päivä jo heti aamusta. Koulussa oli niiiin pitkästyttävää ja päänsärky koulun jälkeen oli jotain sanoin kuvailematonta. Uhmasin kuitenkin säätä koska en ole sokerista ja ratsastin Netan. Petteri odotteli puuhun sidottuna ja kärsimättömänä tallasi koko alueen kuralle, sotkeutui välillä naruun ja sitä rataa.. Mutta Netta oli tosi super! ♥ Menin vaan tossa tiellä eestaas ja mentiin siirtymisiä. Netta muuttu niistä tositosi herkäksi! Olisinpa vaan tehny heti alusta asti sen kanssa joka päivä siirtymisiä, niin mulla olis 2 x herkempi hevonen alla. Ei tarvinnut käyttää juurikaan pohjetta, Netta liikkui kivasti eteen ja pysähdyksestä käyntiin siirtyi vain istunnalla. Ja muutaman kerran sain pysäytettyäkin pelkästään istunnalla. Sit tehtiin laukkasiirtymisiä ja Netta kuumu vähän, mutta pysy hanskassa. Huomasin että osaan olla sen kanssa paljon kärsivällisempi. Alussa hermostuin tosi helposti ja sitten sai hevonen satikutia.

Parasta varmaan oli se, kun sain laukannoston suoraan pysähdyksestä! En ois kyllä uskonu et olisin saanu Nettaa herkisteltyä koskaan niin äärimmilleen. Ois tehny mieli jatkaa vielä kun meni niin kivasti, mutta käytiin sitten laukkaamassa naapurin mäkeen niin kovaa kuin hevosesta irti saa, eikä oikeesti ees menty kovin lujaa. Netta ei nykyään laukkaa edes mitenkään kovaa vaan sitä saa vähän väliä ajaa uudelleen eteen. Alussahan se lähti viemään ja sit mentiin aikamoisen lujaa! Mutta nykyään minä saan viedä hevosta :D 

Ratsastin yhteensä suunnilleen tunnin. Petteri sitten sai liikuntansa kun kärsimättömänä kuopi ja pyöri puun ympärillä. Laitoin eilen illalla sadeloimet kummallekin ja saavat pitää vieläkin kun niin säälittää yhdet litimärät raukat siellä laitumella.. No onneks niillä on kuiva karsina siellä. Jos huomenna ei satais niin tekisin sitä laidunta...

suuria muutoksia

Jes jes arvatkaapas mitä! Pääsen sittenkin Ruukkiin maaseutuopistoon hevosenhoitajaksi opiskelemaan!! Vaikken ole sinne hakenut mutt a siellä oli vapaita paikkoja ja asuntolassakin tilaa. Voin lähteä sinne vaikka samontein koska se koulu on jo alkanut, mutta hevoset pitäis saada ensin pois. Eilen Aino oli ratsastamassa ja yritin kaupitella että se ottais Netan, kun se on käyny ihan alusta asti ratsastamassa Netalla. Olis kiva jos sen sais jollekin tutulle ja Nettakin jo tuntee Ainon. Käytiin ihanassa ja kuraisessa vesisateessa lenkillä, ajoin Petterin ja Aino ratsasti. Yhessä vaiheessa kärryjen rengas osu Netan takaseen ja se säikähti ja Aino tippu selälleen. Ratsastin sitten ite kotiin. Ei käynyt kuinkaan onneksi.

Eilen myöskin kengitettiin molemmat kopukat ja oli sekin projekti. Petteri näköjään pelkää sitä kengittäjää. Heti aluks se rupes hyppii pystyyn, mutta lopulta anto etujalat kengätä ihan hyvin. Sitten kun takasia kengitettiin niin hirveä riehuminen ja lopulta otettiin taas huulesta kiinni. Sitten se vähän suuttu ja alko mököttää. Sille jäi varmaan siitä ekasta kengityksestä vähän huono kokemus kun silä oli ne kavionpohjat arat ja lyötiin ekat kengät kiinni. Harmillista että kengittäminen on noin hankalaa ja siihen menee aikaa, Petteri on muuten ihan kiva hoitaa, mitä nyt välilä hääräilee.
Yks päivä ihmettelin kun Netta hirnu hirveesti laitumella (se ei hirnu melkein koskaan, hörisee vaan) ja lähin sitten kattoo mikä siellä oli hätänä. Netta tuli mua vastaan ja hirnu koko ajan ja silläoli selvästikin joku hätänä. Petteriä ei näkyny missään ja säikähin vähän, aitakin oli ehjä. Mutta sitten poni löytyikin naapurin pihasta laiduntamassa kaikessa rauhassa. En tiedä yhtään kauanko se siellä oli ollut. Täytyis kyllä nyt aidata lisää laidunta kun ei noilla ole mitään syötävää enää.

Ja toissapäivänä eli tiistaina käytiin kiipeilemässä maastossa. Petteri oli ihan hiestä märkä sen jälkeen :)

100# kesä 2011

Sadas postaus tulee tässä :) On jotenkin vähän masentavaa kun kesä jo loppui näin pian. Olis vielä toivonu muutamia oikein kesäisiä ja lämpimiä päiviä. Mutta onhan niitä jo koettu <3 Ja muistoja on, paljon lämpimiä muistoja! On ratsatettu paljon, uitettu heppoja, hypitty esteitä, tehty maastolenkkejä (jotka kylläkin jäi aika vähälle!), istuttu laitumella ottamassa aurinkoa, makoiltu hevosten selässä, putsailtu varusteita, haaveiltu ja tehty kaikkea kivaa.. Maria oli meillä paljon kesällä ja Marian kanssa ei ole koskaan tylsää <3 Ja sitten leirit, nekin oli kivoja ja mieleen painuvia! Ehkä me pidetään vielä syksyllä uusi leiri ennen muuttoa.

Kuvia olisi varmaan vielä 10 x enemmän mutta laitanpa nämä parhaat nyt tähän :) Kaikki tosin on ollut aikasemmin blogissa, ehkä voisi vielä katsella jotain "ennen julkaisemattomia" kuvia. Näistä osan olen kehittänyt ja laittanut huoneen seinälle ja kehyksiin. Kyllä näitä sitten talvipakkasilla katselee.. Eikä muista enää niitä helteitä ja hirvittäviä ötököitä joista on kyllä kärsitty!

Tämä oli pakko laittaa! Huhtikuussa jo odoteltiin kesää <3

Minun aarteeni eivät kilise eivätkä kimalla – mutta ne hohtavat
auringossa ja hirnahtavat yössä. <3